Elina Pirjatanniemi

@epirjata.bsky.social

Professor, Director of the Institute for Human Rights at Åbo Akademi University. Vice-president of the Global Campus of Human Rights. Law and legal research are close to my heart, as well as theatre and literature.

Maailmassa tapahtuvan sekoilun keskellä huomaan kaipaavani arkista huomaavaisuutta. Kaipaan sivistynyttä tapaa puhua, toista kunnioittavia käytöstapoja. Ei meidän tarvitse rakastaa toisiamme, mutta voisimme palata hyvän käytöksen perusasetuksiin. Kotona, lähiympäristössä, työssä, politiikassa.

I'm perfectly aware this is by far not the worst thing he's done, but Trump's constant presence - day after day after day - in the lives and headspaces of hundreds of millions of people (billions?), in the US and outside, is so taxing. Every morning, we wake up and have to think about this asshole.

Joka aamu ajattelen, että tuskin tämä Trumpin touhu voi enää hullummaksi muuttua. Ennen kuin olen ryystänyt ekan kahvikupposen (tuoretta pavuista jauhettua kahvia), äijä on alittanut riman kuin paraskin limboilija.

En tiedä hyökkääkö USA Grönlantiin. Mutta pelkästään jo se, että joudumme tällaista kysymystä pohtimaan on täysin käsittämätön asia. Toivon voimia Tanskan pääministerille, jonka rauhalliset mutta tiukat ulostulot ovat olleet pelkkää asiaa.

Aika monen ihmisen työtä tarvitaan, että rattijuopon auto saadaan nostettua Aurajoesta. Bussissa istun ja odottelen, hieman homma haittaa liikennettä. Kiitos viranomaisille ja yrityksille, jotka asiaa nyt hoitavat. Onneksi ei henkiä menetetty. Muitakin kommentteja olisi, mutta jätän ne.

Ei liity mihinkään: Inhosin nuorena Kate Bushin Wuthering Hights biisiä. Nyt voisin huudattaa sitä niin, että Turku raikaa. Olisinkohan tarpeeksi kypsä lukemaan Anna Kareninan (jota inhosin parikymppisenä myös syvästi)? Näillä fundeerauksilla unten maille.

’Vaikka keskinkertaista yrittää, priimaa tuppaa tulemaan.’ Näin sanovat Pohjanmaalla. Olen yskinyt niin perusteellisesti, että vasen kylkivälilihas venähti. Yllättävän kivuliasta. Meinasin pyörtyä, kun satuin aivastamaan. Yskin vain pakon edessä. Nyt ei muuten saa naurattaa mua hetkeen.

Huomenna alkaa vähittäinen siirtyminen kohti työmoodia. Olen lomalla ollut vaan, lukenut paljon, tavannut muutamia ystäviä. Enimmäkseen olen ollut itsekseni. Olen saanut jotenkin itseni ’kiinni’ - monet asiat ovat selkiytyneet. Turhat energiasyöpöt ja pinnalliset ihmissuhteet on identifioitu.

Ennen lomaa kyselivät: mitä aiot tehdä? Minä: en -tana mitään. En aio käydä juuri missään, en suunnittele lähes mitään. Olen. Touhuan mitä mieleen juolahtaa. En suorita muuta kuin liikuntaa. Hyvin on toistaiseksi mennyt. Aivoni ovat saaneet lepoa. Kroppa voi hyvin. En kaipaa mitään. Näin on hyvä.

Kun lomalta palaan tutkimustyön pariin, aion tutkia ihan mitä haluan. Minulle on tyystin yhdentekevää mitä joku nykyinen tai ex-ministeri tutkimuskohteistani mahdollisesti ajattelee. Toivotan samaa asennetta muillekin tutkijoille. Tutkimusrahoituksesta on jo iso osa ohjattua, vapaa tiede kunniaan.

Loman eka päivä. Aivot ovat kuin flipperi: ’Pitäiskö…ai niin ei pidäkään…lähtisinkö salille, ei kun luen hetken kirjaa, kellarin hyllyn maalaus on muuten kesken, käviskö puutarhaliikkeessä, alkaako nyt sataa ja mitä väliä, jotain olisi tehtävä, johonkin energia suunnattava, veiskö ulos biojätteet?’

Tänä viikonloppuna en tee minuuttiakaan töitä. Jos hyviä kirjoitusideoita tulee mieleen, kirjotan ylös. Tutkija kun olen. Muuten jäävät päähän riekkumaan. Läppärin jätin kotiin. Tänään juhlin tuttavan synttäreitä ja huomenna äitiyttä. Edessä junamatka, jolla en näpytä työjuttuja. Kirja, juna, minä.

Kollega sanoi ystävällisesti, ’Elina, näytät väsyneeltä.’ Hän on oikeassa. Peilistä katsoo väsynyt akka. Tänään lähden kotiin ihmisten aikoihin ja otan illan ihan levon kannalta. Pidän työstäni, ja jaksan paljon, mutta nyt pitää vähän rauhoittua. Sohva, tulossa ollaan!

Toisinaan tekee hyvää huomata, ettei lopulta osaakaan juuri mitään. Olin kuultavana eräässä asiassa. Paikalla oli muutama konkari, joiden asiantuntemus oli NHL-tasoa. Huomasin pelaavani vitosdivarissa ja luistimetkin oli hukassa. No, mottoni on, että joka kokouksessa pitää oppia jotain. Nyt opin.

Ottamatta kantaa kenenkään puoluetaustaan muistuttelen ystävällisesti ja yleisesti, että kansanedustajien ja ministereiden erityisavustajien kannattaa pitää mielessä, että niillä luusereiksi kutsutuillakin on äänioikeus. Jos ei ihmisarvo kiinnosta, ehkä ne äänet vaaleissa kuitenkin?

Ei täällä Turussa enää lunta sada. Nyt vaan opiskelijoiden mallin mukaan monta kerrosta rättiä päälle. Haalari olisi kyllä kätevä, mutta en taida tunkea itseäni siihen 😂 Hauskaa vappua, ihmiset!

Kuulin että Turussa sataa lunta. Olen seissyt Ruisrockissa olut kädessä vesisateessa. Juoman pinta ei laskenut, vaikka kuinka joi, koska vesi satoi tuoppiin. Aion siis seistä illalla Vartiovuorella. Kevät on pitämisen (Sollen), ei olemisen (Sein) maailmaan kuuluva kysymys. Kevät on päätös.

Vappuaattona sainkin nousta kello 5.00, jotta pääsen aloittamaan kevään juhlistamisen arvokkaalla tavalla: perustuslakivaliokunnan kuulemisella. Ei, en aio sonnustautua vappunaamariin, enkä ota mukaan yhtäkään vappupalloa. Naama peruslukemilla vaan. Elämä on.

Opiskelijat ovat kyllä 🥰 Vappu on kuulkaa kovaa vauhtia käynnissä jo. Lähetin kandiohjattavilleni eilen alustavan kuittauksen, että hyväksyttyjä ovat, kun kerran noudattivat kaikki määräpäivää ilman nitinää. Halusin että saavat vipeltää ja riemuita tuolla ilman huolta kandityöstä. Proffan hommia.