Tänään Paksupetäjäjärven huudeilla, jossa on paksujen petäjien lisäksi myös kohtuullisen kokoisia kiviä.
Outi Länsman
@outilansman.bsky.social
📍Sää´mm📍Säämi📍Sápmi: 📷, ✍️, 📣, 🌲= Luonnonmetsät Sápmi
Luonnonmetsät Sápmin metsäkuva-arkistossa on nyt yli 300 000 gps-paikannettua kuvaa. Aivan tarkalleen tasaluvun saavuttanutta otosta on hankala määritellä, mutta se saattoi olla (tai sitten ei) tämä geopaikannettu tintti.
Yksi Luonnonmetsät Sápmin kartoitusten oheistuote on mittava "kolopuuosoiterekisteri". Siitä ei koskaan tulla tekemään mitään julkista karttamateriaalia, mutta onpa kuitenkin mukana lisäämässä tiettyjen alueiden painoarvoa monimuotoisuudelle.
Upeita aihkeja, haavikoita, paarmoja, mäkäräisiä, niistäpä se oli tämä päivä tehty.
It's the #EarthOvershootDay Let's see action for #climate #nature and #sustainable #future overshoot.footprintnetwork.org/newsroom/eod...
Kartoittajalle mukavaa vaihtelua käväistä välillä Kutturan seudun luonnontilaisissa kuusikoissa. Toki vähintään yhtä mukavaa palailla sieltä takaisin pohjoisempiin, avariin mäntymetsiin.
Luonnonmetsät Sápmin sometiimi (1 hlö) on näin vuosin joko kartoittamassa tahi hillastamassa (parhaimmillaan sekä että), joten valitamme päivitysten pitkiä välejä. Tässä kuvan verran tältä päivältä:
Inarin Passimaselän alue hämmästyttää koollaan (15,6 km2), upeilla ikimetsillään ja kauniilla maisemillaan. Ehkä eniten se kuitenkin hämmästyttää sillä, että vieläkään, vuonna 2026, tämä alue ei ole pysyvästi suojeltua.
Ivalojoen eteläpuolen maisemaa ovat muokanneet rajut metsähakkuut ja 150 vuotta kullankaivuuta. Siksi olisikin äärimmäisen tärkeää, että alueen jäljellä olevat luontohelmet saataisiin viimein kunnolla suojeltua.
Sunnuntain suojelemattomia luonnonmetsiä, olkaa hyvät!
Sodankylän pohjoisosien Peurakairaa on viimeisen 60 vuoden aikana hukutettu tekoaltaan alle ja hakattu surutta. Siltikin sieltä löytyy Suomen ja koko läntisen Euroopan mittapuussa yksi tärkeimmistä metsäerämaista. Siltikään MH:lla ei tunnu olevan mielenkiintoa sen pysyvää suojelua kohtaan.
Tämän päivän kohokohtia oli, kun keskellä karua kangasmaastoa löytyi kilometrin mittainen lähdepuro, jonka rannoilla kukkivat kullerot, metsäkurjenpolvet ja ruohokanukat. Saamenmaan luonto jaksaa edelleen yllättää kauneudellaan.
Tänään tarjolla luonnontilaisen kaltaista (jokusia 80+v. kantoja) vanhaa metsää. Kauden ensimmäinen päivä, kun kartoittajien kavereina oli runsaasti (sanoisinko tarpeeksi) mäkäröitä.
Enpä uskaltaudu arvailemaan, että minkäkö niminen kuningas on Saamenmaata hallinnut silloin, kun tämä aihki on kasvunsa aloittanut.
Ärsyttää kun ihmiset eivät osaa parkkeerata porojansa ruutuun.
Päivityksiä tulee nyt harvakseltaan, koska koko työryhmä on aivan metsässä. Tässä vähän kuitenkin maistiaisia siitä, että millaisissa paikoissa on viime päivinä kuljeskeltu.
Taatusti krapulavapaa juhannusharraste: metsäkartoitus. Siitä suon yli että heilahtaa ja kohden uusia, kartoittamattomia metsiä.
Traktori on käyttökiellossa. Tuolla traktorin uumenissa on nimittäin västäräkillä pesä 🩷
Kartoitustauolla Gákkasjávrin rannalla. Luonnonmetsät Sápmi toivottaa hyvää juhannusta!
Juhannus lähenee ja säät alkavat olla sen mukaiset: +6 ja vettä taivaan täydeltä. Eli kohtuullisen mukava kartoitussää.
Tänään Pyhävaarassa ei tarvinnut mennä desimaaleihin laskeskellessa onko lahopuuta riittävästi.
Lähellä mäntyrajaa puut ovat harvassa ja pääosin matalakasvuisia. Ikää ja luonnetta sen sijaan löytyy sitäkin enemmän. Viihdyn monentyyppisessä (luonnontilaisessa) metsässä, mutta nämä ovat lähimpänä omaa sydäntäni.
Metsäkartoitushommia saa Inarissa yleensä tehdä juhannukseen asti melkoisen rauhassa sääskiltä. Ei tänä vuonna.
