Ville
@outokuningas.bsky.social
"Tarkoitus on elää ja kerran kuolla Henkeen kaikki vetää ja sormet nuolla Tehdä jotain hyvää kun voi, oi sehän menee kiertoon."
Olen kokenut upeita juttuja tänä kesänä, mistä olen kiitollinen. Usein mietin, tuleeko enää seuraavaa kesää minulle. Siksi kiitos. Rehellisesti, samanlaisia wau-kiksejä en saa kuin nuorena. Se voi olla merkki lopullisesta laitostumisesta. Tai sitten olen tajunnut, ettei elämän kauneus riipu lomasta.
Olen järkytetty. Kuin salama iskee ymmärrys että Sormusten herran ensimmäisen luvun nimi on suora viittaus Hobitin vastaavaan ja samalla vastaus Hobitin lukijoiden toiveisiin saada lisää hobittitarinoita. Kuin helmet nauhasta karisee maahan leuhka kuvitelma Tolkien-tuntemuksestani. Uusi alku.
Ville@outokuningas.bsky.social · 4d ago"In a hole in the ground there lived a hobbit." Voitteko uskoa, että Hobitti julkaistiin niinkin kauan sitten kuin vuonna 1937? Poikani bongasi tällaisen hellyttävän "taskuversion" ja pakkohan minun oli se hankkia. 📚
"In a hole in the ground there lived a hobbit." Voitteko uskoa, että Hobitti julkaistiin niinkin kauan sitten kuin vuonna 1937? Poikani bongasi tällaisen hellyttävän "taskuversion" ja pakkohan minun oli se hankkia. 📚
I love my life I am powerful I am beautiful I am free I love my life! I am wonderful I am magical I am me I love my life!
"Kuolevan vanhan miehen tai naisen katse suuntautuu kasvoihisi kysyvänä, mutta mikä on se kysymys? Ehkä: Miksi en ole koskaan elämässäni todella nähnyt kasvojasi? Miksi en ole koskaan antanut itselleni aikaa todella katsoa, todella nähdä jotain kunnollista?" —Doris Lessing, Ihon alla
Ja nähdessään Suuren Meren, Belegaerin, rannattoman ulapan auringonlaskussa, Tuorin valtasi suuri kaipaus ja hän tiesi, että Meren kohina tulisi ikuisesti soimaan hänen mielessään...
Vuoden 23. kirja on Doris Lessingin muhkea omaelämäkerran ykkösosa. Sinänsä hupaisaa, kun useat Lessingin kirjat ovat varsin elämäkerrallisia. Lyyrikko L. ei ole mutta kertoa hän osaa; L. pyrkii alati tiivistämään aikakauden hengen. Hänellä on myös historian tajua. Ja värikäs elämä!
Ville@outokuningas.bsky.social · 2w agoVuoden 22. kirja on Franz Kafkan suurromaani Linna. K. pilkkoo, analysoi ja syväporaa jokaisen teon ja osoittaa, miten äärettömän subjektiivisesti asiat tulkitsemme ja kuinka puhtaan opportunistisia kaikki motiivimme ovat. Dialogi ei ole "todellista" vaan esittää henkilöhahmojen ajattelun: 1/3
Il y a de ces moments donnés que le temps nous enlève On n'en aura jamais assez on en manquera toujours On n'a jamais trop donné ni trop reçu d'amour Bonjour, pardon, merci, je t'aime Regarde, il nous sourit L'univers entier nous appelle du fond des galaxies Bonjour, pardon, merci, je t'aime
"Käytöstapoja ei opita oppitunneilla." —Alice Peilintakamaassa
All trouble slowly fades away Slowly slowly fades away I hold your hand inside my hand Across the land Thru fields of joy The sound of music that we hear The blend of colors in the air All cities mountains disappear from view All truth and beauty near to me and you With you thru the fields of joy
Vuoden 22. kirja on Franz Kafkan suurromaani Linna. K. pilkkoo, analysoi ja syväporaa jokaisen teon ja osoittaa, miten äärettömän subjektiivisesti asiat tulkitsemme ja kuinka puhtaan opportunistisia kaikki motiivimme ovat. Dialogi ei ole "todellista" vaan esittää henkilöhahmojen ajattelun: 1/3
Ville@outokuningas.bsky.social · 4w agoVuoden 21. kirja. Eipä vähään aikaan ole mitään tullut hotkaistua näin nopeasti. Ehkä päähenkilö Karlin jatkuva sortaminen oli kuvattu niin hypnoottisesti. Epäoikeudenmukaisuus ja omituiset käänteet olivat tuttua Kafkaa, mutta tämä oli tarinana tavallista selkeämpi. Luistavaa tekstiä.
Olin vähän alle kouluikäinen enkä osannut vielä uida, kun putosin mökillä laiturin päästä veteen. Pari metriä syvää. Lähes saman tien kaksi vuotta vanhempi serkkuni Anna ryntäsi laiturin päähän ja nosti minut kaksin käsin tukasta vetämällä pintaan pitäen siinä, kunnes äiti ehti paikalle.
Vuoden 21. kirja. Eipä vähään aikaan ole mitään tullut hotkaistua näin nopeasti. Ehkä päähenkilö Karlin jatkuva sortaminen oli kuvattu niin hypnoottisesti. Epäoikeudenmukaisuus ja omituiset käänteet olivat tuttua Kafkaa, mutta tämä oli tarinana tavallista selkeämpi. Luistavaa tekstiä.
Ville@outokuningas.bsky.social · 2mo agoVuoden kirjat 19 ja 20 olivat Arundhati Royn maailmanmaineeseen sinkauttanut romaani ja Timo Miettisen Demokratia-tutkimus. Jälkimmäinen innosti huomattavasti enemmän, varsinkin sen 1400-1500 -lukuja käsitelleet osiot.
Muistanette kun yleisesti oli tapana, että rekkakuski näytti vilkulla merkkiä kun sopi lähteä ohittamaan, ja henkilöautoilija sitten vilkuilla kiitti ohituksen jälkeen. Kaipaan tätä tapaa suuresti. Mutta rekkoja on tiet aivan väärällään nykyään, joten ei tule tapahtumaan.
