Sommpio

@sommpio.bsky.social

Metsäluonnon kulkija, isä ja käsityön vaalija. Sivusta seurailen ihmisten vouhotuksia.

On jotenkin hämmentävää, että edelleen uutisoidaa tähän tapaan etätyöstä. Ihmiset ovat erilaisia. Asioiden yksinkertaistaminen on vähän hassua.

BildBild

Aamu. Koiro nuolaisee jalasta. Avautuu ulko-ovi. Äänistä ensimmäinen ja ainoa oli vesipisaran tippuminen lehdelle. Hiljaisuus tekee kodistani paratiisin.

BildBildBildBild

Aina olen ollut hukassa. Kuviteltu todellisuutemme hölskyy hitaasti askeltavan suden vatsassa. Emme me sodille mitään mahda. Voimattomuus yhdistettynä kokoontuvien ihmisten bluetooth-verkostoon, katkeaa evoluution hauras säie, toive kehittyvästä lajista. Vaihtoehdot ovat samassa hetkessä.

Kun välillämme on enemmän ilmaa, riittää kun katsomme samaan pisteesen. Tilan tuoma vapaus johdattaa henkilökohtaisempiin valintoihin. Kun olet keskellä kaaosta eikä kukaan enää huomaa juuri sinua, pakottaa kilpailu valitsemaan sen mikä luo arvoa. Onko se kuitenkaan enää ”osa sinua”?