Tuukka Hämäläinen

@tuukkahamalainen.fi

Kirjailija, laulunlurittelija ja yleinen sählääjä. They/them kiitos, jos on pakko. 💚🌱🎵📝🦊🎸🦕💚 www.tuukkahamalainen.fi /// Posts mainly in Finnish. I'm a writer and also dabbling in being alive.

Se onpi nyt elokuu, joten saisi alkaa kustantajat vastata mun kässäriini. Ainakin 11 kustantajaa on vastaamatta vielä. (Ei ne sitä ota, mutta antakaa mun nyt roikkua hetki toivossa vielä. Ihan tarpeeksi lannistunut muutenkin.)

Jos jaksaisin, niin tekisin semmosen kuvan jossa Petteri Orpon pää tuijottaa vessanpöntöstä sillee skibidi toilet -tyyliin ja sit siinä on kokkarifontilla teksti "Viedään Toivo takaisin viemäriin". Ja sit kokkareiden logo mutta paskanruskealla värillä.

Mietin vieläkin, että mitähän uutta kivaa harrastusasiaa sitä keksisi. Mutta masennus minussa sanoo, että tämä on vain vaihe ja kohda tyydyn taas turtuneena osaani. Mietin myös, kuinka usein ihminen voi nähdä unta melkein 30 vuotta sitten lakkautetusta keräilykorttipelistä. Mutta ilmeisen usein.

Oon vähän tuskaillut, kun juokseminen on nykyään niin paljon raskaampaa... Niin sitten vähän jälkijunassa tajusin, että voiskohan asiaan vaikuttaa se, että elopaino on tällä vuosikymmenellä noussut sen parikymmentä kiloa. Kyllähän se nyt ihan konkreettisesti on raskaampaa.

No nyt risti seinään, löysin Tokmannilta juoksushortsit joissa on vetoketjutaskut! En tajua miten tämä on niin vaikea asia, mutta juuri koskaan en löydä tämmösiä. Missä perseessä ihmisillä on kotiavaimet, kun ne menee lenkille? Just siellä?

Nyt on kyllä silleen, että tarttisi jotain uutta kivaa elämään. Jotain semmosta niinku lautapelit, joka on olemassa elämässäni vain koska se on kivaa; joka ei vahingossakaan voi ajelehtia liian lähelle työnkuvaani. Mieluiten jotain sosiaalista. En vaan tiedä mitä se voisi olla.

Jatkoin viimein pieneksi jääneiden vaatteiden tyhjennystä. Viidessä minuutissa kassillinen roskiin, hylly tyhjäksi. Ja surullisten bändipaitojen kokoelma täyttää nyt kokonaisen hyllyn. Pitäisi siirtää ne johonkin varastolaatikkoon.

Mä inhoan nykyään tätä kohtaa päivästä. Tää segmentti puolen päivän maissa, jossa muutun levottomaksi (adhd?) mut en osaa vielä keskittyä kirjoittamiseen enkä toisaalta osaa vaan rentoutua ja lukea/pelata. Ihan typerä kohta päivää. Voispa hypätä aamiaisesta suoraan lounaaseen ja käydä päikkäreille.

Moni on valittanut sanan "tekoäly" epäselvästä käytöstä, koska sillä tarkoitetaan useita asioita. Mutta ehkä "tekoäly" on lopulta melko kuvaava, koska monet hyvin älykkäät ihmisetkin on tehneet typeriä ja hirveitä asioita. Äly ei ole viisautta. Äly ei ole arvostelukykyä. Äly ei ole moraalia.

📚 Heinäkuun kirjat. Teemana "kotimaisten naiskirjailijoiden kauhua ja muuta-sen-suuntaista" (koska määrittely häilyy). Elokuussa jatkan tutkimuksia saman genren parissa, mutta uudella lukutavoitteella. Kun nyt kerran yritän kirjoittaa kauhua, niin on vain asiallista laajentaa tuntemusta.

Kirjapino, jossa teokset: Sudenmorsian, Tuonen tahto, Ennen päivänlaskua ei voi, Vivika, Metsän äiti, Saattaja, Yö ei saa tulla, Korppinaiset, Veri joka suonissasi virtaa ja Hukkajoki.

🍁 Kirjoitustreffit jatkuu kuten ennenkin, mutta elokuun alusta lähtien kokoonnumme jo klo. 12 alkaen. Saapi vinkkailla tamperelaisille kirjoittajille. (Huomatkaa, että kirjoitustreffeillä on nyt oma mailiosoite!)

Juliste: Kirjoitustreffit Lategamessa joka keskiviikko klo. 12-16. Lisätietoja ohjaajalta: kirjoitustreffit@protonmail.com

Eilen aamulla heräsin klo 6.00 uneen, jossa näyttelin sketsissä. Ja herätessä oikeasti muistin koko sen pitkän sketsin! Se oli hämmentävän koherentti ja ihan hauska, kesti puoli tuntia kirjoittaa se kaikki ylös. En ehkä oikeesti pääse sketsejä kirjoittamaan, mutta unissa teen sitä silti.

Tärkeitä asioita mietin, kuten: jos Apulanta on suomirokin Kokoomus, niin mitä ne muut puolueet on? Keskusta on epäilemättä Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, molemmat yhtä relevantteja. Ultra Bra on Vihreät, vielä tarkemmin Helsingin Vihreät. CMX oli Kristallipuolue.

Keväällä kirjoitin romaanikässäriä ikään kuin jatkokertomuksena vertaislukijalle. Sillä oli pitkään yksi lukija, jolle kirjoitin. Nyt kesällä olen uutta kässäriä kirjoittanut lähinnä itselleni. Silloin en jaksa kirjoittaa, odotan malttamattomana, mitä tarinassa seuraavaksi tapahtuu 😂

Kesän romaanikässäri on ylittänyt 300 000 merkkiä. Ohan tää nyt hupsua, että jaksan työskennellä semmosen max. 8h viikossa, mutta sitten kirjoittaessa olen hyvin nopea ja paukutan menemään. Ekaa versiota, toki, mutta suht. korkealaatuista. Ehkä jonain vuonna opin ymmärtämään itseäni.